Hyvinvoivana kuljettajana Kaukokiito-ketjussa

Kaukokiidon omistajaliikennöitsijä Kuljetusliike Taipale Oy:n henkilöstöpäällikkö Hanna Vainio murtaa ammattikuljettajiin liittyviä myyttejä ja keskustelee kuljettajien työhyvinvointiin liittyvistä tekijöistä. Hanna on rekrytoinut kuljettajia ja kehittänyt työntekijäkokemusta perheyrityksessä jo 17 vuotta. Hän on lisäksi osa Kaukokiidon ketjutasoisesti toimivaa HR-ryhmää.

Autonkuljettajat ovat Kaukokiito-ketjun suurin työntekijäryhmä. Liikennöitsijöiden palkkalistoilla työskentelee 1 300 kuljettajaa ja alihankinnan kautta lisäksi useampi sata.

Ihmisten mielikuvissa stereotyyppinen rekka-autonkuljettaja on usein keski-ikäinen mies, joka on pukeutunut farkkuihin, t-paitaan, lippalakkiin ja puukenkiin. Hänellä saattaa olla tuuhea parta tai viikset, ja ulkopuoliselle hän näyttää usein karkealta ja kovalta.

Legendaarinen rekkamies viettää paljon aikaa tien päällä, joten hän on tottunut pitkään yksinoloon ja omiin rutiineihinsa. Hänen autonsa hytissä saattaa olla erilaisia koriste-esineitä, kuten nalleja, lippuja ja julisteita, jotka tekevät ohjaamosta kotoisamman. Ruokavaliona tällaisella legendaarisella kuljettajalla on kahvi, höyrymakkara ja jälkiruoksi nautittu tupakki. Stereotyyppiset ”vanhankansan” rekkamiehet ovat olleet ja ovat edelleen piinkovia työmiehiä – siitä ei ole epäilystäkään.

Usein nykyaikainen autonkuljettaja poikkeaa kuitenkin monin tavoin perinteisenä pidetystä, legendaarisesta kuljettajasta. Kaukokiito-ketjussa kuljettajien keski-ikä on noin 40 vuotta ja naiskuljettajien määrä kasvaa ilahduttavasti joka vuosi. Myös eri kansallisuudet ovat lisääntyneet huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Mukavaa on huomata myös se, että vanhempainvapaita pidetään vuosi vuodelta enemmän, mutta hienoa on myös se, että yhtiöissä vietetään eläkejuhlia. Tämä kertoo siitä, että nykypäivänä pitkien työurien jälkeen autonkuljettajankin työstä päästään jäämään eläkkeelle, eikä ole tarvetta esimerkiksi vaihtaa alaa työuran edetessä ja iän karttuessa. Tässä on ollut tukena myös työtapojen ja -olojen, tekniikan ja kaluston kehittyminen: ergonomia- ja työturvallisuusasioista puhutaan enemmän ja niihin kiinnitetään huomiota, työvuorot ovat muuttuneet ajo- ja lepoaikasäädösten myötä inhimillisimmiksi, autoissa on kuljettajan työtä helpottavaa tekniikkaa, ergonomia on huomioitu paremmin, kuormankäsittelylaitteet ovat muuttuneet sähkö- ja kaasukäyttöisiksi jne. Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä, millaisia muutoksia vuosikymmenten saatossa on tapahtunut, ja toki täytyy muistaa se, että kuljetusalalla on monia erilaisia suoritealoja eli tälläkään alalla kaikkia työtehtäviä ei voi laittaa samalla viivalle.

Mistä (työ)hyvinvointi lähtee?

Työntekijän hyvinvointi lähtee ensin itsestä ja sen jälkeen vasta työantaja pystyy antamaan eväitä työhyvinvointiin. Kuljettajan, kuten kaikkien työntekijöiden, työhyvinvointi lähtee siitä, että perusasiat ovat kunnossa: osaaminen vastaa työtehtävää, perehdytys uuteen tai vaihtuvaan tehtävään on riittävä, kalusto, työvälineet ja -vaatteet ovat työhön sopivat, esimiestyöskentely on asianmukaista ja asiallista, viestintä/kommunikointi/ohjeistukset ovat selkeitä, työn tavoitteet ovat selvillä ja saavutettavissa sekä työn ja vapaa-ajan suhde ovat tasapainossa.

Legendaariset jutut kertovat rekkamiehestä, joka lähti kotoa sunnuntai-iltana ja palasi kotiin saunomaan kolmen viikon päästä lauantaina. Puoliso hoiti perinteisesti kodin ja jälkikasvun. Tänä päivänä yhdeksi isoksi työntekijän pitovoimaksi on osoittautunut se, miten hyvin työnantaja ja työntekijä pystyvät yhdessä suunnittelemaan työvuoroja ja -tehtäviä uran aikana. Elämäntilanteet ja esimerkiksi perhesuhteet muuttuvat: välillä on mahdollisuus tehdä reissuhommia, joissa voi olla useamman vuorokauden pois kotoa, mutta joskus elämäntilanne vaatii sen, että iltapäivällä on päästävä kotiin ja ehdittävä hakemaan vaikkapa ne lapset päiväkodista.

Joskus terveyden kanssa saattaa tulla haastetta ja silloin toimivan työterveyshuollon rinnalle nousee esimerkiksi työnantajan mahdollisuus muuttaa tai keventää tehtäviä, jotta ura samalla työnantajalla saataisiin jatkumaan. Selvää toki on se, että aina ja kaikessa ei työnantaja pysty joustamaan, mutta rakentavalla yhteistyöllä yllättävän moni asia saadaan sujumaan.

Kappaletavarakuljetusten purut ja lastaukset ovat nykyaikaisista apuvälineistä huolimatta fyysisesti melko raskaita töitä verrattuna esimerkiksi maa-ainesten ajamiseen. Asiakkaiden luona ei aina ole esimerkiksi kalustoa, jolla useamman sadan kilon lähetyksen voisi nostaa pois auton kyydistä, vaan se pitää purkaa lihasvoimalla lavansiirtovaunulla. Runkokuljettajien pitkien istumajaksojen vastapainoksi jakelukuljettajat saattavat nousta autoon ja autosta useita kymmeniä kertoja päivässä. Itsestä huolehtiminen on aina ihmisen omalla vastuulla: työnantaja pystyy tukemaan, auttamaan ja järjestämään palveluita, mutta ruokakauppaan tai kuntosalille työnantaja ei toisen puolesta pysty lähtemään. Onneksi meillä on kuitenkin koko ketjussa käytössä esimerkiksi liikuntaetu, jolla vaikkapa kuntosalille lähtemisen kynnystä on pyritty madaltamaan.

Hyvinvoiva työntekijä on motivoitunut, tuottava ja sitoutunut, mikä hyödyttää ennen kaikkea työntekijää itseään ja samalla tietenkin koko organisaatiota.